Leena-Maija Lindqvist

Leena-Maija Lindqvist

Kameraseura Mielikuva ry:n ja Hämeenkyrön Kameraseura ry:n jäsen.

Hullaantunut erityisesti kansainväliseen näyttelytoimintaan, ja parhaani mukaan yritän levittää tätä "hullutusta" kaikille toisillekin. Tervetuloa siis jakelulistalleni (pistä viestiä leena-maija.lindqvist (a) sksl.fi).
Olen huomannut, että aloittaminen on se vaikein asia. Kun ylittää ensimmäisen kynnyksen, sen jälkeen onkin jo jäänyt mukavaan koukkuun.

Mukavinta näyttelytoiminnan harrastaminen on, jos samasta kameraseurasta tai kaveriporukasta löytyy useampia, jotka päättävät ryhtyä tähän touhuun yhdessä. Edullisemmaksikin tulee lähettää kuvia useammalta samassa kirjekuoressa, tosin nykyisin osallistuminen digikuvin on jo helppoa - voi vain ladata kuvansa netin kautta.  Kaveriporukka on latauspuuhastelussakin hyvä olemassa, koska joka näyttelyllä on omanlaisensa järjestelmä ja siinä meinaa mennä välillä sormi suuhun. Yhdessä pohtien karikot on helpompi ylittää.

Mutta jos olet kiinnostunut näyttelytoiminnasta yksin, olen innokas vastailemaan kysymyksiin ja jakelemaan neuvojani. Jos en osaa vastata, otan kyllä selvää.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Itsekin aloitin vasta yli viisikymppisenä. Ensimmäiset kuvani lähetin kansainvälisiin näyttelyihin vuonna 2004, kiitos Huhdan Markun hyvän opastuksen.AFIAP-arvonimen sain 2009 ja EFIAP tuli 2011.

Olen myös UPI:n (United International Photographers) jäsen, ja sitä kautta on tullut paljon valokuvaajatuttavuuksia eri puolilta maapalloa.

Itse kuvaan mieluiten ihmisiä. Nimenomaan ihmisiä heidän omassa ympäristössään eli kuvaustyylini on fotojournalistinen. En lavasta kuvaustilanteita, en ota studiomuotokuvia enkä myöskään tähtäile kamerallani lintuja, perhosia tai muita luonnon ihmeitä.

Ikää on siis jo "sopivasti". Kotinurkkien, Viljakkalan ja Hämeenkyrön, lisäksi kuvailen mielelläni matkoilla, joita on mukava tehdä kamera kaverina. Jos kameran mukaan kuvaajat jaetaan "puolueisiin", minä olen nikonisti. Kuvaajakaverina on aviomies Jarmo, hänkin kameraseuralainen. Kuvaamista sen sijaan tahtoo joskus häiritä perheen "vauva", karkeakarvainen kääpiömäyräkoira, jonka hihnanjatkeena voi joskus olla vaikea pitää kamera vakaana, sillä yleensä mäykky haluaa just laukaisuhetkellä kiskaista kuvaajan jatkamaan matkaa. Neljä aikuista lasta osuvat jo harvemmin äidin kameran eteen. Lapsenlapsien kuvaaminen sen sijaan on mummun mielipuuhaa - kunpa nämä vain asuisivat vähän lähempänä.

Leena -Maija Lindqvist

Päivitetty 27.01.2012 klo 18.44