Elisa Putti

1. Kuka olet?

Olen joitakin kertoja (vajaat 30 kertaa, tarkalleen ottaen) 27 vuotta täyttänyt hämeenlinnalainen IT-suunnittelija. Töitä teen oikeushallinnolle. Perheeseeni kuuluu yksi mies ja omillaan elelevä tytär, sekä vaihteleva määrä norjalaisia metsäkissoja.

2. Missä vaikutat (ainakin paikkakunta ja kameraseura, mistä lähtien)?

Valokuvausharrastukseni alkoi vuonna 1996. Muistan aina kuinka päätin ostaa itselleni järjestelmäkameran - elokuussa tarkalleen ottaen. En ymmärtänyt siitä härvelistä silloin yhtään mitään.

Ymmärrystäni lisätäkseni liityin nykyiseen kotiseuraani eli Hämeenlinnan Kameraseura ry:hyn. Tätä nykyä pelaan myös ulkokenttää Kameraseura Mielikuva ry:ssä. Kyseessä on lähinnä käytännön järjestely kansainvälisen näyttelytoiminnan vuoksi; hämeenlinnalaiset eivät asiasta ole juurikaan olleet kiinnostuneita kun taas Mielikuvassa ollaan ulospäin erittäin suuntautuneita.

Hämeenlinnalaisia olen kompannut vuodesta 1997 ja toiminut yhdistyksen sihteerinä koko seuralaisaikani. Luultavasti jatkan siinä puuhassa elämäni loppuun asti, koska tunkua paikalle ei näytä olevan.

Kamerasta en muuten ymmärrä edelleenkään mitään. Se on minusta aina yhtä outo härveli enkä vaivaa asialla pientä päätäni enää sen kummemmin. Painelen vain nappuloita ja vääntelen kiekkoja - kyllä se siitä...

3. Miksi liiton hallituksessa?

Ensisijaisesti sen takia, että Leena-Maija puhui minut pyörryksiin ja teki sen niin tehokkasti , etten tainnut ehtiä edes asiaa ajatella. En ole mielestäni kovinkaan kummoinen järjestöihminen, mutta kun en osaa sanoa EI, niin tässä sitä olen.

Oikeastaan puuha on osoittautunut ihan muuksi kuin perinteiseksi järjestötoiminnaksi, joten ratkaisu ei sittenkään ollut kannaltani vallan huono. Se, onko minusta kenellekään mitään hyötyä tässä "puulaakissa", jää nähtäväksi.

4. Mitä itse kuvaat ja millä?

Kuvaamiselleni ei ole syntynyt mitään selvää kohdetta tai suuntausta. Kuvaan käytännössä kaikkea mahdollista kiihdytyskisoista kukkaketoihin - ei väliä. Tätä nykyä minulla on kamera mukana, olin sitten menossa tai tulossa,

Onneksi työnantajani sallii liukumat, koska aamuisin en ehdi töihin ollenkaan suunnitellusti. Jään luvattoman usein notkumaan matkan varrelle kamerani kanssa enkä huomaa ajankulua ja olen taas myöhässä.

Seuralaiseni Hämeenlinnasta pitävät minua hyperaktiivisena (lue=höyrypää). Paukutan vuositasolla menemään tavallisesti noin 35.000 - 40.000 ruutua - niistä valtaosa on turhaa ja turhia. Delete-painike on kotityöasemani käytetyin näppäin.

Kuvaan Canonin digijärkkärillä - nyt on menossa 40D. Se on puolitoista vuotta vanha ja mittari on mennyt ympäri noin seitsemän kertaa - kahdeksas kiepsahdus lähestyy uhkaavasti. Runko tullee siis tiensä päähän seuraavan puolentoista vuoden aikana. Varustelukierre sen kuin jatkuu.

5. Mitä muuta?

Valokuvasta ja sitten taas valokuvausta ...eipä tässä muuta, paitsi tietenkin valokuvausta. Jos valokuvaukselta ehtii!

Elisa Putti

Päivitetty 31.12.2009 klo 10.50