Neljäs vuosikymmen 1976-1986

Seura aloitti oman jäsenlehden julkaisemisen. Aluksi se keskittyi ajankohtaisten asioiden tiedottamiseen, mutta hyvin pian joku jäsenistä keksi, että kameraseuran lehdessähän voisi julkaista myös valokuvia! Seuran jäsenet kuvittivat myös Lappeenrannan kaupungin kustantaman, Lappeenranta-aiheisen kuvateoksen.

Seuran toiminta aktivoitui aivan uskomattomiin lukemiin, kun oma pimiö saatiin Lappeenrannan kaupungin kerhokeskukseen Puutarhurinkadulle. Laitteita hankittiin läänin ja kaupungin tuella, niistä mainittakoon mm. iso suurennuskone, palkkikamera, studiosalamat, värikuvien vedostuslaite, sekä multivisioesityksiin soveltuva diaprojektorien, ohjausyksikön ja moniraitanauhurin järjestelmä.

Toimintaa rahoitettiin paitsi apurahoin, myös erilaisten tilaustöiden avulla, kuten esim. hoitamalla Lions-klubin valtakunnallisen vuosikokouksen kuvaaminen Lappeenrannassa. Muukin pienryhmätoiminta jatkui vilkkaana. Erityisiä projektityöryhmiä olivat ainakin yhteisnäyttelyyn tähdännyt Windale-ryhmä, sekä Lappeenrannan yöelämästä kertovan multivisioesityksen nauhoittanut Lappeenranta by night -ryhmä.

Puheenjohtajina toimivat Markku Pöysti 1976-1977, Veikko Itkonen 1978, Seppo Pelkonen 1979, Juhani Sankala 1980 ja Mauri Kokkola 1981-1985. Vanhan polven aktiivit Erkki Niemelä ja Unto Oikkonen kutsuttiin seuran kunniajäseniksi.

Koko valtakunnan tapahtumista mainittakoon merkittävimpänä valtion valokuvataidetoimikunnan perustaminen 1977. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Suomen kameraseurojen liiton puheenjohtaja, valkeakoskelainen Ari Yrjänä. Puheenjohtajuuden vuoksi hän toimi myös taiteen keskustoimikunnan jäsenenä. Hän kirjoittikin tyytyväisenä, että nyt vihdoinkin oli valokuvataide noussut valtion taidehallinnossa nollapisteestä seitsemän entisen taiteenalan rinnalle. Se tarkoitti myös tasaveroisuutta yhteiskunnan taiteelle jakamien etuisuuksien osalta.

Toinen merkittävä edistysaskel oli valokuvauksen professuurin perustaminen vuonna 1972. Kun 1970-luvulla Suomessa vakiintui sekä korkeakoulu- että opistotasoinen koulutus, voidaan valokuvauksen asioiden alkaneen olla kunnossa. Tämä kuitenkin vaikutti myös siten, että kameraseurojen merkitys erityisesti ammattivalokuvaajien kouluttajana menetti merkitystään. Ammattimaisen koulutuksen syntyminen oli kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän kameraseuralaisten ansiota, samoin sitä olivat monet koulujen ensimmäisistä opettajista.

Kohdistan tämän kirjoitukseni seuran nuorisojäsenille ja (mm. kursseilla) seuraan liittyneille uusille jäsenille. Haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi seuratoimintaan. Siitä vaan rohkeasti kerhoiltoihin mukaan esittämään kysymyksiä, mielipiteitä ja kuvia. [1985]