Toinen vuosikymmen 1956-1966

Gunnar Grönqvist huhtikuussa 1958, kuvaaja: Pekka V. Virtanen

Seuran toinen vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti, kun melkein koko hallitus vaihtui samalla kertaa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pauli Salminen vuosiksi 1956-1957. Paikka osoittautui tuuliseksi, sillä häntä seurasivat tehtävässä Pekka Virtanen 1958-1959, Unto Oikkonen 1960, Mauno Laakso 1961-1962, Heikki Rasa 1963 ja Martti Muukkonen1964-1965. Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Gunnar Grönqvist.

Kerhoiltoja pidettiin säännöllisesti, pääasiassa talouskoululla. Tyypillinen kerhoilta alkoi aina alustuksella, jonka joku seuran jäsenistä piti. Seura järjesti erityisen mainoskampanjan naisjäsenien hankkimiseksi, jonka ansiosta myös kauniimman sukupuolen edustajia alkoi näkyä kerhoilloissa.

Myös kansainvälistä menestystä alkoi kertyä, pääasiassa Erkki Niemelän, Olli Jalon ja Pekka Virtasen ansiosta. Kirkkain helmi Niemelän AFIAP (Artiste FIAP) -arvo vuonna 1961. Myös Unto Oikkosen ARPS (Associateship of the Royal Photographic Society) -arvo oli merkittävä, koska se oli ensimmäinen laatuaan täällä suunnalla Suomea.

Erkki Niemelä, huhtikuussa 1957

Museo-, alaston-, muoto- ja asetelmailloista saatujen kokemusten perusteella oli käynnistetty seuran pienryhmätoiminta muotokuvien, maisemien ja asetelmien puitteissa. Aikakautta leimasi eripura ammattilaisten ja harrastajien välillä, koska ammattilaiset väittivät jälkimmäisten polkevan heidän hintojaan. Suomen kameraseurojen liitto kehottikin jäsenistöään noudattamaan paikallisia hintoja ja siten edesauttamaan ammattilaisten ja harrastajien välisten suhteiden parantumista.

Toinen eripura vallitsi Suomen kameraseurojen liiton tasolla Helsingin ja ”maaseudun” eli muun Suomen välillä. Liiton hallitus oli koko ajan lähes täysin helsinkiläinen, vaikka vaalikokouksissa oli ehdolla henkilöitä myös muualta Suomesta. Yksi riidanaiheista oli liiton tiedotustoiminta, koska 1950-1980-luvuilla Suomen kameraseurojen liiton äänenkannattajana toimi helsinkiläisen Kameraseura ry:n julkaisema Kamera-lehti.

Saimaan kameraseura ajoi liitossa voimakkaasti ”maaseudun” asiaa. Se oli muiden pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien jäsenseurojen mukana vaatimassa, että liiton tulisi perustaa uusi, oma lehti. Vaihtoehtona oli Kamera-lehden luovuttaminen liitolle. Perusteluna oli se, että koska Kamera-lehti on vain erään seuran yksityislehti, se ei voi ajaa koko maan kameraväen asioita. Liiton helsinkiläinen hallitus pakotettiinkin vastustuksesta huolimatta viemään asiaa eteenpäin.

Kahviakin saadaan, mikäli Koulun emäntä suostuu sitä keittämään. Tällaisia tapauksia varten sietäisi seurallamme olla ns. naisjaosto, joten kyselkääpä noin varovasti rouvienne mielipiteitä – tietysti kahvinkeittoa mainitsematta! [1957]