Toiminta

Valokuvaus mielletään joskus hieman yksinäiseksi harrastukseksi. Totta on, että esimerkiksi arkoja villieläimiä kuvatessa tilanteen herkkyys houkuttelee jättämään pulisevat kaverit kotiin, tai että kokeneen kuvankäsittelijän työskentely nopeutuu merkittävästi, kun työhön saa kunnollisen työrauhan. Mutta kuten niin monessa muussakin harrastuksessa, myös valokuvauksessa yhteinen kiinnostus yhdistää ihmisiä. Säännölliset keskustelut ja kokoontumiset, jopa retket tai kurssit antavat niihin osallistuville paljon.

Suomen Kameraseurojen Liitossa toimii tällä hetkellä 90 kameraseuraa eri puolilla Suomea. Ne on perustettu juuri tämän tarpeen täyttämiseksi, eli kokoamaan lähiseudun valokuvaajat mukaan yhteiseen toimintaan. Vaikka seurojen toiminta eri paikkakunnilla painottuukin eri tavoin, riippuen tietenkin niihin kuuluvien valokuvaajien omista kiinnostuksenkohteista, on eri seurojen perustoiminnassa paljon yhteisiä piirteitä. Kerran-pari kuukaudessa kokoonnutaan yhteen katselemaan valokuvia, keskustelemaan valokuvauksesta, tai vaikkapa vain tapaamaan kavereita. Erilaisilla kursseilla pyritään parantamaan jäsenistön teknistä osaamista, ja yhteisnäyttelyillä sitten esitellään osaamista vähän suuremmallekin yleisölle. Retket kameramessuille ja valokuvanäyttelyihin, samoin kuin kuvausmatkat, ovat myös yleisiä.

Monet valokuvaajat ottavat mieluusti vastaan palautetta omista valokuvistaan. Vaikka Internetin keskustelufoorumeilla tällainen onnistuu hyvinkin nopeasti, on myös kameraseura silti hyvä vaihtoehto palautteen hakemiseen. Kasvokkain, monen henkilön voimin käyty keskustelu omista valokuvista, jotka mieluiten on vielä heijastettu seinälle tai vedostettu vähän suurempaan kokoon, on kokemus, jota kannattaa kyllä kokeilla.

Valtakunnallinen etujärjestö SKsL

Suomen Kameraseurojen Liitto eli SKsL kokoaa suomalaiset kameraseurat yhteen, ja toimii samalla niiden etujäjestönä. Varsinkin liiton historiallinen merkitys Suomessa on suuri. Ennen 1970-lukua käytännössä kaikki Suomen valokuvauskoulutus tarjottiin juuri kameraseuroissa, ennen kuin Taideteollisen korkeakoulu, erilaiset opistot tai myöhemmin ammattikorkeakoulut alkoivat kouluttaa valokuvaajia. Niidenkin alkuvuosien kouluttajilla oli vahvat juuret kameraseuroissa. SKsL on myös ollut vahvasti mukana perustamassa niin Suomen valokuvataiteen museota kuin Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfotoakin.

Nykyisin SKsL on profiloitunut etenkin valokuvauksen harrastajien etujärjestöksi, joka ei tarkoita sitä, etteikö jäsenistöön mahtuisi myös valokuvauksen ammattilaisia. Päinvastoin – monella paikkakunnalla ammattikuvaajat toimivat seurojen vetäjinä tai ainakin vahvoina tukipilareina. Harrastajien etujen ajaminen on tärkeää, koska esimerkiksi Finnfoton jakamien apurahojen merkitys juuri valokuvauksen harrastajien näyttelyiden tai kirjojen rahoitusmuotona on huomattavan tärkeä. Paikalliset apurahajärjestöt jakavat rahaa paljon muuhunkin kuin valokuvaan, ja puuttuva tutkintokin voi vaikeuttaa apurahan saamista. Niin Finnfoton hallituksessa kuin sen apurahalautakunnassakin istuu aina myös SKsL:n edustaja, samoin kuin verorahoja jakavassa valtion valokuvataidetoimikunnasta on lähes jokaisella toimikaudella löytynyt myös SKsL:n jäsen.

Hyvin valitettavaa on se, että vaikka harrastajien etujen ajaminen valtakunnanpolitiikassa on yksi liiton tärkeimmistä tehtävistä, välittyy tämä osa-alue kaikkein heikoimmin kameraseurojen jäsenille. Jopa SKsL:n aloitteesta kerätty, kulttuuriministeriölle esitetty adressi hyvitysmaksujen poistamiseksi tietokoneiden tallennusvälineistä ohitettiin mediassa lähes tyystin. Juuri valokuvaajien voidaan katsoa olevan näiden tuotteiden suurkuluttajia.

Koulutusta ei voi koskaan olla tarjolla liikaa

Kotimaassa SKsL:n tärkeimpää työtä on koulutus. Liitto järjestää vuosittain useita kursseja, joista perinteisin on viikon mittainen kesäkurssi. Sen lisäksi tarjolla on viikonloppukursseja erilaisista aiheista, esimerkkeinä mainittakoon karhujenkuvauskurssi, kurssi miljöömuotokuvauksesta ja -valaistuksesta, tai vaikkapa esinekuvauskurssi. Kuvausmatka ulkomaille on myös kuulunut vakio-ohjelmistoon viime vuosina.

Omien kurssien lisäksi SKsL tukee paikallisten kameraseurojen järjestämiä aluekursseja, jotka tyypillisesti järjestetään noin viikonlopun mittaisina järjestävän seuran kotipaikkakunnalla. Ollenkaan jokaisessa seurassa ei ole omasta takaa valmiuksia järjestää koulutusta erilaisista valokuvauksen osa-alueista. SKsL myöntää hakemuksesta rahallisia avustuksia, joiden avulla madalletaan kynnystä palkata kunnollinen kouluttaja. Liitto myös auttaa sopivan kouluttajan etsimisessä, jos sellaista ei valmiiksi ole tiedossa. Tällä hetkellä suurimmat koulutustarpeet tuntuvat liittyvän digitaalisten valokuvien tulostamiseen, toisena esimerkkinä pienten salamavalojen käyttö miljöökuvauksissa.

Ehtona kurssien tukemiselle SKsL edellyttää, että niistä tiedotetaan hyvissä ajoin, ja että ne ovat avoinna myös muille liiton jäsenseurojen jäsenille. Toisin sanoen kuka hyvänsä kameraseuralainen voi halutessaan osallistua myös naapuriseuran järjestämille kursseille.

Kaksi suurta yhteisnäyttelyä vuosittain

Näkyvintä toimintaa kotimaassa ovat kaksi vuosittain järjestettävää, suurta yhteisnäyttelyä. Niiden järjestäjinä toimivat vuorotellen eri seurat eri puolilla maata liiton tukiessa näyttelyn järjestämistä eri tavoin. Kameraseurojen jäsenet tarjoavat näyttelyihin kuvia, joista raati sitten valitsee lopullisen kokonaisuuden. Ennen, kuin yksityisnäyttelyt alkoivat yleistyä 1970-luvulta lähtien, jopa ammattilaiset mittauttivat säännöllisesti tasoaan näissä koitoksissa. Yhä edelleen näyttelyyn hyväksytty kuvaaja voi kuitenkin katsoa olevansa suhteellisen taitava, koska tarjotuista kuvista vain noin 10-15% hyväksytään mukaan.

Kaikista näyttelyistä julkaistaan näyttelyluettelo, johon pyritään painamaan kaikki näyttelyyn hyväksytyt kuvat. Näyttelyyn hyväksytyt kuvaajat saavat automaattisesti luettelon, ja yleensä sen saavat myös kaikki ne, jotka ovat tarjonneet siihen kuviaan. Näyttelyluettelot toimivat kulttuurihistoriallisena dokumenttina siitä, millaista kuvaa milloinkin on Suomessa kuvattu, ja omankin kirjahyllyn täytteenä ne muodostavat vuosien mittaan mielenkiintoisen valokuvien kokoelman. Suomen valokuvataiteen museo on saanut arkistoitua lähes kaikki SKsL:n näyttelyiden luettelot – vain vuosien 1954 ja 1958 luettelot puuttuvat. Jos kaapistasi siis löytyy jompi kumpi, niin jopa sellaisen kopioiminen museolle olisi merkittävä suomalainen kulttuuriteko!

Kilpailut luovat pohjan kansainväliselle yhteistyölle

Suomen Kameraseurojen Liitto edustaa suomalaisia valokuvaajia myös maailmalla. Tärkein kanava on kansainvälinen valokuvataiteen kattojärjestö Fédération Internationale de l’Art Photographique eli FIAP, jonka jäsen SKsL on ollut sen perustamisesta 1950 lähtien. SKsL:n edustaja osallistuu säännöllisesti FIAP:n kansainvälisiin kongresseihin, jotka pidetään joka toinen vuosi. Liitto myös välittää suoria kontakteja ulkomaisiin kameraseuroihin.

Tavalliselle harrastajille tutuin osa kansainvälistä toimintaa lienevät FIAP:n suojeluksessa järjestetyt näyttelyt. Niitä järjestetään vuosittain yli 100 eri puolilla maailmaa, joista yksi on SKsL:n oma Finland International Digital Circuit. Nämä näyttelyt mielletään usein kilpailuiksi, koska niihin osallistumalla kerätään pisteitä erilaisia arvonimiä varten, ja joissakin on jopa raha- tai tavarapalkintoja. Myös kansainvälisistä näyttelyistä saadaan yleensä palautteena painettu näyttelyluettelo. Kilpailuihin osallistuminen on digitaalikameroiden yleistyttyä muuttunut yksinkertaiseksi; kuvatiedostot saatetaan lähettää webbiselaimella ja osallistumismaksut hoidetaan saman tien turvallisten pankkijärjestelmien avulla.

Kansainvälinen kilpailutoiminta onkin noussut merkittäväksi SKsL:n toiminnan osa-alueeksi. Pääsyynä voidaan pitää sitä, että juuri tämänkaltainen toiminta voi olla joukkuepeliä parhaimmillaan. Kilpailuihin osallistutaan säännöllisesti, eikä ollenkaan hampaat irvessä, vaan myös kaverin menestyksestä voi näissä kilpailuissa olla iloinen.

Nuorisotoiminta nivoutuu osaksi kaikkea muuta

Varmasti yksi tärkeimmistä toimialueista on nuorisotoiminta, koska vain se takaa toiminnan jatkumisen. Nuorisotoiminta on tavallaan osa jokaista muuta toiminnan aluetta, mutta samalla selkeästi itsenäinen osa. Nuorisotoimintaa ei nimittäin ole se, että ”sedät” ja ”tädit” kertovat nuorisolle, mitä pitää tehdä, vaan juuri nuoret itse osallistuvat, tekevät ja rakentavat toimintaa omasta näkövinkkelistään.

SKsL:n nuorisotoiminnan osa-alueista voisi mainita ainakin hyvin suosituksi muodostuneen nuorison pitkän kesäkurssin, joka tänä vuonna järjestetään Fiskarissa, Länsi-Uudellamaalla. Yhdessä Kamera-lehden kanssa järjestetään vuosittain nuorten oma Nuori Kamera -kilpailu, ja liiton omiin näyttelyihin nuorille on alennetut kuvamaksut. Näyttelyiden avajaisviikonloppuihin on myös pyritty järjestämään nuorisolle omaa ohjelmaa.

Monella paikkakunnalla tärkeä ja ajankohtainen kysymys tuntuu olevan se, että mitenkä niitä nuoria ylipäänsä saisi mukaan toimintaan. SKsL opastaa paikallisia kameraseuroja tarvittaessa nuorisotoimintaa koskevissa asioissa.