6. Seuracup 2015

6. Seuracup 2015 tulokset

18_Rauman_Kameraseura_Dancer

Kuva: Dancer,  Tiina Poimio, Rauman Kameraseura

Seuracup 2015 tulokset

Tänä vuonna osallistui 26 kameraseuraa 520 kuvalla, huolimatta sääntömuutoksesta, jossa kuvaaja voi osallistua vain kahdella teoksella. Näyttelyyn hyväksyttiin noin 30% eli 155 kuvaa. Kunniakirjoja jaettiin 7 kuvalle  ja voittajaseuran 20 kuvalle.

Suomen Seuracupin voitti Turun Kamerat ry  247 pisteellä. Toiseksi tuli Kuopion Kameraseura ry  241 pisteellä. Kakkossija oli hyvin niukka mutta kuitenkin selvä.

Tuomareina toimivat :
Ari Haimi SKsLE, EFIAP
Vuokko Kihlanki-Hirvonsalo AFIAP
Seppo Hynninen, SKsLSM, EFIAP
Amanda Lehtola, valokuvaaja
Sakari Mäkelä, SKSL varapuheenjohtaja, nuorisovastaava

 

 

Kunniakirjat

Mali Satu           Autumn is here              Vihdin Kameraseura

Mali Satu           Eternal Friendship          Vihdin Kameraseura

Poimio Tiina             Dancer                   Rauman Kameraseura

Hartikainen Jukka     Panel                      Kuopion Kameraseura

Nykänen Seppo      Little Touch                Pieksämäen Kamerat

Moisio Katja           Girls on the pier          Iisalmen Kameraseura

Poutanen Juha         An Island                  Kameraseura -74 Valkeakoski

 

Paras kameraseura  Turun Kamerat ry (voittajaseuran kaikki osallistujat saavat kunniakirjan)

Kangas               Arto                                 Bengtskar

Kangas               Arto                                 Swan of Underworld

Siltanen             Eero                                  Night Tram

Markkula          Juha                                   A Girl on the Shore

Markkula          Juha                                   City Lights

Jokela                Visa                                 New Skin

Jokela                Visa                                 A Girl in a Veil

Räsänen            Jorma                               A Layout

Lehtonen         Kauko                EFIAP       Man and Bureaucracy

Lehtonen         Kauko                EFIAP       Melancholy

Airismeri           Marko                              Scandinavian Colour Festival

Airismeri           Marko                              Waterworld

Niemi                 Matti J.              EFIAP   Calm Sea

Niemi                 Matti J.              EFIAP   Street View

Laineenkare    Marjatta                             Misty Morning

Laineenkare    Marjatta                    Philophizing Under an Old Oak

Leino                  Pertti                  EFIAP   Darling

Leino                  Pertti                  EFIAP   Morning in University Hill

Vänttinen         Jorma                                Brother on arms

Vänttinen         Jorma                                The Boss

 

Näyttelyyn hyväksytyt kuvat seuracupHyvaksytytSimpleReport

 

Tuomareiden kommentteja kuvista ja kisasta:

Ari Haimi SKsLE EFIAP

World cup on mielenkiintoinen kurkistus suomalaisten kameraseurojen sisälle. Mielenkiintoa lisää vielä se että kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä tuomarin edessä. Minkään yksittäisen seuran tyyli ei hyökkää silmille, vaan näkymä on kollektiivinen. Oman lisänsä antoi tänä vuonna sääntömuutos ja osallistujaryhmän laajentamin seurojen sisällä. Samalla kuvien laatuvaihtelu lisääntyi. Sisällön vai tekniikan laatu?

Ajankuva ja harrastamisen monimuotoisuus oli ensimmäinen ajatus. Totta kai traditionaaliset paidattomat tytöt ja parrakkaat ukot olivat edustettuna. HDR tekniikka on myös suosittua, mutta onko se silti vain tekninen itseisarvo ilman sisältöä ja sanomaa. Revontulet leiskuvat taivaalla useassa kuvassa. Kaunista. Hieman jo kyllästyttävää. Kyyninen arvioitsija kuvitteli muutamaan luontokuvaan kalanviljelyaltaan tunnelman. Tämä lausuma kuvastaa tietysti enemmän arvioitsijaa kuin kuvaa. Aitoa ja luomua pitäisi olla.

Studioon tehdyt draamakuvaelmat ovat teknisesti hienosti viritettyjä ja pärjäisivät siinä mielessä myös kaupallisina mainoskuvina. Salamakuvaus on hallinnassa. Kuvassa draaman kaari oli kuitenkin silloin tällöin puiseva tai rautakankimainen. Sisältö ja mallinohjaaminen on osa kokonaisuutta. Kurssilla oppii tekniikkaa, mutta sisältö ja sanoma pitää luoda. Se tapahtuu itsenäisen ajattelun kautta.

On kuitenkin hienoa että seurat imaisevat tai ehkä joutavat imaisemaan myös uusia aloittelijoita joukkueeseensa. Heillä on ehkä vielä spontaaniutta ja iloista kreatiivisuutta oivaltaa ja nähdä uudella tavalla asioita. Harva on seppä syntyessään. Ei pidä masentua vanhojen jäärien tuomareiden edessä.

Kuvasaaliissa oli polarisoitumista, osa oli tehty ”kansainväliseen tilaukseen” , ilmeisen menestyneitä otoksia kansainvälisesti ja osa oli selkeästi syntynyt aloittelijan ilosta ja löytämisen riemusta. Jälkimmäisen ryhmän kuvista olisi ollut mukavan leppoisaa jutella kuvaajien kanssa ja hieman ohjata parempaan lopputukokseen. Ottakaa konkarit tästä koppi ja ohjatkaa. Eikä nuorten kannata kaikkea ottaa vastaan. Pitäkää myös oma linja. Näin tapahtuu kehitystä.

Ei Suomi ole mikään takapajula, Ei! Kansainvälistä kuvaa löytyy. Toisaalta ehkä maailmaa kiinnostaa suomalaisen saunan takaa aukeava näkymä. Mene ja tiedä. Se jää taas nähtäväksi.

Meillä kaikilla on oma näkymämme mielessämme. Toteuttakaamme se!

 

 

Vuokko Kihlanki-Hirvonsalo AFIAP

Muutama sananen 2015 Seuracupista

2015 Seuracupin kuvatarjonta on tietysti yhtä kirjavaa kuin kameraseuratoiminta koko

valtakunnassa tällä hetkellä. Kansainvälinen kilpailutoiminta näkyy tarjonnassa selkeästi. Mutta on valitettavaa, että taidokkaillakin harrastajilla esiintyy mielestäni turhan paljon staattisia kuvia. Teknistä taitoa on paljon ja sen rinnalle toivon tulevaisuudessa enemmän hullua luovuutta. Unohdettaisiin joskus ne jäykät kultaiset leikkaukset ja leikattaisiin rohkeasti uusia kuvakulmia!
Viittaan tässä tämän vuoden Luontokuva- voittajan, Antti Leinonen ”Äiti oota” kuvaan.
Jäin myös ihmettelemään missä ovat maisemakuvat ja meidän kaunis oma ympäristö?
Omasta lähiympäristöstä riittää aina uutta, ennen kokematonta ammennettavaa, myös taidekuviksi asti?
Valokuvausharrastuksessa kannattaa unohtaa kaikki trendit ja olla aidosti omaperäinen.
Ei ole oikeaa, eikä väärää. Omaperäisyys on oma voimavara, kunhan hallitsee teknisen puolen kuin vettä vaan.

 

 

Sakari Mäkelä, SKsL ry varapuheenjohtaja ja nuorisovastaava

Sain kunnian tuomaroida Seuracupia tänä vuonna Nuoret valokuvaajat (NVK) -yhteisön edustajan roolissa. Tuomarointi oli mielenkiintoista – joukossa oli kirjavasti eri tasoisia ja tyylisiä kuvia. Tuomarointi kuten taiteen kokeminenkin on aina subjektiivista, ja päädyin valitsemaan kuvia, jotka koskettivat minua jollakin lailla – hetkiä, joiden tunnelma oli onnistuttu taltioimaan aidosti. Tekninen suoritus oli toki tärkeässä osassa, mutta ei läheskään niin tärkeässä osassa kuin aitous ja autenttisuus kuvan sisällössä. Pidin erityisesti herkistä maisemakuvista ja yksinkertaisista, minimalistisista sommitelmista.

Kunniakirjoille valitut kuvat edustivat koko tuomariston mielestä Seuracupin parhaimmistoa. Palkintosijojen ulkopuolelle jäi kuitenkin paljon huikeita kuvia, mutta niitä pääsee onneksi ihastelemaan näyttelyssä.

 

Amanda Lehtola, valokuvaaja

Kiinnittääkö kuva huomioni, nostaako se hymyn huulilleni tai saako se minut pysähtymään, ihmettelemään, ihastelemaan? Nämä olivat asioita joita Seuracup-kuvia katsellessani ja tuomaroidessani mietin.

Kilpailuun oli lähetetty teoksia laidasta laitaan. Oli upeita maisemakuvia, hienoja otoksia ulkomaanmatkoilta, tärkeitä hetkiä perheen parista sekä taiteellisia kokeiluja. Makrokuvat olivat hienosti edustettuina, samoin kuvat lemmikeistä ja muista eläimistä.

Myös kuvien taso oli varsin laaja. Oli selvästi ammattilaisten, selvästi harrastajien sekä selvästi aloittelevien mutta kuvaamisesta kiinnostuneiden kuvaajien ottamia kuvia. Jokainen kuva on ottajalleen tärkeä ja merkityksellinen, ja jokainen kuva herättää jokaisessa katsojassa erilaisia tunteita. On kuitenkin eri asia pelkästään taltioida kuva tärkeästä perheen kesken jaetusta hetkestä kesälomareissulta kuin saada se sama tunnelma välittymään täysin ulkopuoliselle katsojalle.

Vaikka tuomaroinnin pitäisi olla mahdollisimman objektiivista, ainakaan minä en välttynyt subjektiiviselta näkökulmalta.
En myöskään osannut arvioida kaikkia kuvia samasta lähtökohdasta. Toisissa kuvissa kiinnitin huomiota sisältöön, tunteiden ja tunnelmien välittämiseen, toisissa taas puhtaasti tekniikkaan.
Yhteinen arviointiperuste kaikille kuville oli kuitenkin se, pysäyttäisikö kuva minut näyttelyssä seinällä roikkuessaan, saisiko se jakamattoman huomioni, sykähdyttäisikö se jotenkin.

Toisinaan ammattimainen ja upeasti toteutettu kuva ei herättänyt minussa mitään, toisinaan taas teknisesti hieman epätarkka, mutta sisällöllisesti tunteikas kuva sai minut pysähtymään äärelleen pidemmäksikin ajaksi.

Kilpailun kirkkain kärki oli helppo nostaa esiin, ja tuomaristo oli hyvin yksimielinen arvioinneissaan. Suurimmat pisteet lähtivät niille kuville, jotka saivat minut hymyilemään lempeästi, nauramaan syvästi, huokailemaan kauneuden edessä, tai joita katsoessa tuntui siltä, että siinä kuvanottohetkellä olisin itsekin halunnut olla paikalla.

Minulle kuvaaminen on tunteiden ja ajatusten välittämistä sekä upeiden, tärkeiden hetkien taltiointia. Kuvaamaan pystyy jokainen, mutta tunnelatauksen synnyttäminen on vaikeaa. Siihen kehittyy kuvaamalla, kuvaamalla, kuvaamalla. Ja siihen haluan kannustaa jokaista kilpailuun osallistunutta tai seuraavaan kilpailuun osallistumisesta haaveilevaa.

 

Näyttelyn kuvat videoesityksenä