Filmisanastoa

Filmityypit tunnistaa filmipaketissa tai filmin nimessä olevista sanoista. Mustavalkofilmien nimessä vilahtaa usein tunnus pan – esim. Agfapan, Fortepan. Värinegatiivi- eli värikuvafilmien tunnus on -color, ja diafilmien -chrome. Harrastelijakäytössä suosittuja filmikokoja ovat esim. tavallinen kinofilmi (tunnus 135), rullafilmi (tunnus 120), pak (126), pocket (110) ja rabit (rbt). Filmin herkkyys tarkoittaa filmin kykyä kerätä valoa. Nopea filmi tarvitsee vähemmän valoa valottuakseen, siis sillä on helpompi kuvata hämärämmässä. Hitaat filmit taas tarvitsevat enemmän valoa, mutta toisaalta niiden laatu muuten on lähes aina parempi. Hitaita filmejä käytettäessä joudutaan yleensä käyttämään pitkiä suljinaikoja, 1/15 sek tai pidempiä. Tällöin kamera on ehdottomasti tuettava hyvin hyvälle kolmijalalle tai muulle tukevalle alustalle tärähdysepäterävyyden välttämiseksi. Filmin herkkyys ilmoitetaan ASA-/DIN-/ISO-luvuilla:

Hitaat filmit
6 ASA 9° DIN 6/9° ISO
12 ASA 12° DIN 12/12° ISO
25 ASA 15° DIN 25/15° ISO
50 ASA 18° DIN 50/18° ISO
64 ASA 19° DIN 64/19° ISO
Keskinopeat filmit
100 ASA 21° DIN 100/21° ISO
200 ASA 24° DIN 200/24° ISO
400 ASA 27° DIN 400/27° ISO
800 ASA 30° DIN 800/30° ISO
Nopeat filmit
1600 ASA 33° DIN 1600/33° ISO
3200 ASA 36° DIN 3200/36° ISO
6400 ASA 39° DIN 6400/39° ISO
12000 ASA 42° DIN 12000/42° ISO

Hitaita filmejä käytetään yleensä kuvattaessa liikkumattomia tai hitaasti liikkuvia kohteita. Keskinopeita filmejä käytetään yleiskuvaukseen ja kuvattaessa normaaleissa valaistusolosuhteissa. Nopeita filmejä käytetään kuvaukseen huonoissa valaistusolosuhteissa ja nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaukseen käsivaralta. Kuvaukseen käytettävä filmi on valittava aina kuvauskohteen ja käyttöolosuhteiden mukaan.